On niin saatanan säälittävää vaan maata sängyssä ja odotella, että joku soittaisi. Mutta silti minä vaan teen niin. On mulle koko päivässä soitettukki kolme kertaa. Meri kerran ja Taina kaks. Meri kysy, että lähenkö huomenna buleen. Taina soitti, että lähenkö ulos. Ei vaan huvita lähteä minnekkään. Elättelen vaan toiveita, että joku tajuaisi että miltä musta tuntuu ja tulis tänne lohduttamaan. Hahhah. Sopii toivoa.

Eilen Taina sano aika helvetin selvästi, että oon sen mielestä hurja läski. Ei se sitä suoraan sanonu, mutta vihjaili. Alko ottaa niin saatanasti päähän se. Ottaa vieläki ja nyt tunnen niin vitunmoista syyllisyyttä syömisistäni.

Nyt on semmonen vittumainen olo, että tekis mieli ärsyttää ihmisiä ihan tahallaan. Niinki pitkälle että ne suuttuisi ja sanois jotain harkitsematonta jota voisi sitten alkaa hautoa itsekseen. Myöhemmin sitä voisi taas käyttää sitä ihmistä vastaan. Tai ihan muuten vaan kiduttaa itseään sillä. Vähän niinkuin silloin se Tainan synttäri-jupakka. Enhän sanonu silloinkaa siitä yhtään mitään, en kyllä sanonu että se ei haittaa, mutta annoin ymmärtää niin. Siitä lähtien se on haitannu ja ottanu päähän.

Vittumaisuuksissani meenki illemmalla meseen ja ärsytän ihmiset raivon partaalle. Hah. [Sitten itken taas puoli yötä... Noei.]