On niin saatanan säälittävää vaan maata sängyssä ja odotella, että joku soittaisi. Mutta silti minä vaan teen niin. On mulle koko päivässä soitettukki kolme kertaa. Meri kerran ja Taina kaks. Meri kysy, että lähenkö huomenna buleen. Taina soitti, että lähenkö ulos. Ei vaan huvita lähteä minnekkään. Elättelen vaan toiveita, että joku tajuaisi että miltä musta tuntuu ja tulis tänne lohduttamaan. Hahhah. Sopii toivoa.

Eilen Taina sano aika helvetin selvästi, että oon sen mielestä hurja läski. Ei se sitä suoraan sanonu, mutta vihjaili. Alko ottaa niin saatanasti päähän se. Ottaa vieläki ja nyt tunnen niin vitunmoista syyllisyyttä syömisistäni.

Nyt on semmonen vittumainen olo, että tekis mieli ärsyttää ihmisiä ihan tahallaan. Niinki pitkälle että ne suuttuisi ja sanois jotain harkitsematonta jota voisi sitten alkaa hautoa itsekseen. Myöhemmin sitä voisi taas käyttää sitä ihmistä vastaan. Tai ihan muuten vaan kiduttaa itseään sillä. Vähän niinkuin silloin se Tainan synttäri-jupakka. Enhän sanonu silloinkaa siitä yhtään mitään, en kyllä sanonu että se ei haittaa, mutta annoin ymmärtää niin. Siitä lähtien se on haitannu ja ottanu päähän.

Vittumaisuuksissani meenki illemmalla meseen ja ärsytän ihmiset raivon partaalle. Hah. [Sitten itken taas puoli yötä... Noei.]

Kaikki on hyvin. Sain kiitettävästi joululahjoja ja oltiin tänään porukalla liikenteessä. Mutta miksi helvetissä olen tänään ollut yksinäisempi kuin aikoihin? Yhdessä kohtaa iltaa rupesi vituttamaan, kun ei menty siihen pizzeriaan mihin minä olisin halunnut. Minähän koko illan olin ruikuttanut pitsaa ja luvannut lainatakin rahaa niille, joilla sitä ei ollut. Taina heitti siihen taas legendaarisen "en minä sitten mitään ota", kun sanoin, että minä tahtoisin Erkaniin. No - yllätys, yllätys - menimme Kotipizzaan enkä sitten syönyt siellä mitään, koska sieltä ei saanut kanapitsaa. Sen jälkeen menimme ulos tupakalle ja Jonna viskasi naamalleni lunta. Ei se tietenkään ole kivaa ja naama litimärkänä sanoin ehkä vähän turhankin tiukasti Jonnalle. Siitä lähtien on vituttanut. Makuunissa ei ollut Linnunradan käsikirjaa liftareille, joten en vuokrannut mitään elokuvaa.

Nyt olen itkenyt koko illan omassa huoneessani. Olen koko ajan ollut ottamassa puhelinta ja soittamassa jollekin, että tulee tänne pitämään seuraa, mutta kelle soittaisin? Tainalle? Joko ei vastaisi puhelimeen tai sanoisi, että hänellä on jo yöpuku päällä. Jonna, Nosi, Niina? Ei, ei ja ei. Kaikki neljä edellistä ihan liian pinnallisia kavereita(/ystäviä?). En usko että heitä edes kiinnostaa. Meri? Jotenkin liian etäinen. Eikä Meri sitäpaitsi ole sellainen ihminen jonka olkapäätä vasten itketään. Sini? En tahdo häiritä. Sinillä ei muutenkaan mene hyvin, niin miksi minä vaivaisin häntä omalla teiniangstillani? Siinä ne kaikki sitten olivatkin. Ei minulla muita kavereita olekaan... Enkä kenellekään voi soittaa, kun kaipaan oikeasti jotakuta. Jos jollekin olisin soittanut, niin Sinille. Sini ainakin tietää miltä tämä tuntuu.

Minua alkaa muutenkin ottaa päähän Tainan + muiden touhu. Tainalle tärkeintä on vaan se, että häntä ei nolata ja että hän on kotona niin että ehtii katsoa telkkarista, Salkkarit, O.C:n, Täydelliset Naiset jne.. Jonna on melko paljon samoilla linjoilla... Nosi valittaa joka asiasta, eikä kiinnitä omaan kättäytymiseensä mitään huomiota. Jos se katsoisi edes joskus omaan napaansa muiden sijasta, niin tietäisi ehkä, mikä hänen seurassaan oikein mättää ("Eikun minun luonne vaan on sellainen, että haukun muita huoriksi." Kaikkein nolointa on, että Nosi on vielä oikeasti sanonut tuon). Argh. Minä en jaksa enää. Vittu kun voisi vaan kadota. Ihan tuosta noin vaan lakata olemasta.

Huomasin muuten, että olen ihan vitun säälittävä. Vaikka itsesäälissä rypeminen on joskus ihan piristävää, niin liika on aina liikaa.

En usko että jaksan Teijaa enää sekuntiakaan. Ok, olkoot lesbo. Ihan sama se minulle on, mutta MIKSI SE PITÄÄ KUULUTTAA KOKO KANSALLE!! Se ei riitä, että lempi tv-ohjelma on L-koodi, lempibändi T.a.T.u ja lempielokuva Boys don't cry. Ehei, pitää pukeutua miesten vaatteisiin ja kirjoitella kissankokoisin kirjaimin penaaliin lesbolauseita ('this girl loves other girls') jne. Ainiin ja jauhaa koko ajan miten kurjaa on olla pieni lesbo ihan yksin maailmassa, kun kukaan ei hyväksy... NO EI VARMAAN HYVÄKSY JOS SITÄ NOIN TUODAAN ESILLE! Joka aiheesta pitää keksiä aasinsilta lesboihin ja lesbouteen. Jos joku sattuu päästämään suustaan sanan 'vittu', niin heti sitä ollaan kysymässä että 'missä?'. Ennen Teija ei ollut yliseksuaalinen nuija, vaan kiva ja luotettava kaveri. Siis, ennen lesboaikoja.

En vaan enää jaksa sitä. Tämän viikon ykköspuheenaihe on ollut Pride-kulkue. Teija suunnittelee järjestävänsä gallupin, että kuinka moni tietää mikä se on. Argh. Hän kantaa kädessään valkoista nauhaa, joka ainakin minun käsitykseni mukaan meinaa Make Poverty History-kampanjan kannatusta. Varmaan vaikea arvata, että ei, se ei todellakaan liity siihen yhtään mitenkään. Vaan homoseksuaalien nuorten itsemurhien vastainen kampanja. MIHINKÄ NE HETEROT SITTEN HELVETTI JÄIVÄT?? IHAN YHTÄ VAKAVIA NE HETEROIDEN ITSEMURHATKIN OVAT! Kuka tässä on koko ajan painottanut sitä, että seksuaalisesti poikkeavia ei saa syrjiä, mutta itsepähän syrjii seksuaalisesti poikkeamattomia.

Minun kärsivällisyyteni loppui tähän. Ja sanonpahan vaan, että oli jo aikakin. Sitä on tässä nyt puoli vuotta kuunneltu... Huomenna jos kerrankin kuulen Teijan suusta sanaakaan lesboudesta, lepakoista, sateenkaarista, Pride-kulkueesta, naisensukuelimistä tai syrjinnästä, lupaan sanoa sille pari valittua sanaa.

Mutta muuten päivä on mennyt varsin mukavasta, kiitos vaan kysymästä :)